Tässä kirjoituksessa käsitellään sitä, miksi julkisorganisaatioilla ja medialla on taipumus levittää kansalaisille virheellistä tietoa COVID-19-pandemian sekä muiden vastaavien kriisien ja toimintaympäristön nopeiden muutosten aikana.

Vaikka monelle tulee ensimmäisinä selityksinä mieleen viranomaisten epäpätevyys, tahallinen valehteleminen tai jonkinlainen ”salaliitto”, nämä selitykset eivät kuitenkaan ole kovin osuvia. Parempi selitys löytyy monista eri asiantuntijoista ja organisaatioista muodostuvassa viestintäverkostossa tapahtuvasta tieteellisen tiedon tärveltymisestä, jota voidaan kansankielellä kutsua myös ”rikkinäiseksi puhelimeksi”. Kirjoitus kuvaa näitä tärveltymismekanismeja ja niiden tuottamia virheellisiä uskomuksia diskurssianalyysin sekä meemiteorian näkökulmasta (Dawkins 1972, Malmi 1988/1992/2009).

Lataa PDF